sunnuntai 7. helmikuuta 2016

(keskeneräinen)

tunteita joiden sanoiksi pukeminen vaikeutuu päivä päivältä
tärisevät kädet ja
puutuva suu
kiihtyvä hengitys

alussa, mä päätin riisua kaikki tunteeni sanoista.
menisin vaan mukana.
nyt mun rinnassa tuntuu kouraisu,
mä tahdon sanoja.
tahdon mun sanat takaisin
mä tahdon selityksiä
tahdon selvyyttä
valon pimeään
mä en tahdo enää elää sumussa ja mun koko kropan valtaavassa epätietoisuudessa
mä en tahdo
mun pitää tietää, onko tää totta
mun pitää tietää sun rehellisyyden reunat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti