pilviverho piilottaa tähtitaivaan ja katuvalot nielaisevat minut

autojen etuvalot sokaisevat minut sekuntien väliseksi ajaksi
verhojeni välistä tunkeutuu katuvalojen säihke, jota en halua tavata

puista pudonneet lehdet juoksevat kilpaa märkää asfalttia pitkin, ajavat minua takaa vaatien vastauksia kysymyksiin, jotka lausuin ääneen viime marraskuussa

mä vannoin pysyväni tämän talven pinnalla, mutta nyt jo tunnen haukkovani keuhkoni ilman sijasta täyteen vettä

mitä jos mä hukun tänäkin jouluna?

jaksanko mä kiskoa itseni uudestaan rantaan?

jaksaako hän?

mihin mä tartun sillä hetkellä, kun en jaksa enää pysytellä pinnalla?

kenen käteen?

kuka on mua vastassa siellä rannassa jonne mä kiskon itseni kevääseen mennessä?

kenet minä lupaan siellä tavata?

kuka on minua vastassa?

se, joka kävi reunalla liian monta kertaa vuonna 2015
se, joka palasi vuoteen 2013
se, joka yritti unohtaa
se, joka veti itsensä ylös kuilusta ja lauloi itsensä uneen
se, joka laittoi laastarin haavan päälle ja puhalsi parannukseksi
se, joka hukkasi toiveensa minuun
se, joka yritti muistaa
se, joka ei luovuttanut
se, joka edelleen uskoo
se, joka katsoi silmiin
se, joka pyysi anteeksi
kiitos sille, hänelle, teille ja minulle,
sille yhdelle.